Tollerikodin elämää.

Ja jälleen kerran on vierähtänyt liian pitkä aika edellisestä postauksesta. Viime vuoden lopussa Aavan sisko Diiva sairastui ja ei suoraan sanottuna ollut itselläkään oikein fiilistä kirjoitella blogiin. Onneksi Diiva on toipumaan päin. Edelleen on tietysti epätietoisuutta tulevaisuudesta. Diivan kuulumisia voi lukea täältä.

Aava on ilostuttanut perhettämme jo kahdeksan kuukauden ajan. Niilon kanssa he ovat ylimmät ystävykset. Niilostakin on kuoriutunut leikkisä nuori mies. Alla päivitetyt kuvat kaveruksista. Kiitos kuvista Henna.

Aava on erittäin sosiaalinen, aktiivinen ja rakas pieni koira. Aava rakastaa kaikkia ihmisiä ja eläimiä. Aavalla on mieletön tekemisen into ja aktiviteettia tulee olla reilusti. Aava palkkautuu tekemisestä ja harrastaminen tämän pienen tolleripennun kanssa on mahtavaa. Joinakin päivinä tietysti rauhoitumme ilman mitään tekemistä. Sitäkin on harjoiteltu.

Olemme treenanneet arkikäyttäytymistä, noutamisen alkeita, agilityn alkeita ja nyt pyrimme myös tokokurssille. Aava on tosi aktiivinen ja toko varmasti tasapainottaa näitä meidän vauhdikkaita harrastuksia.

Tänään meillä oli tosi aktiivinen päivä, jonka aloitimme aamulenkillä järven jäällä. Hiihdimme mieheni kanssa ja koirat juoksentelivat rinnalla. Kokeilimme myös pienissä pätkissä vetovyön kanssa siten, että molemmat koirat olivat vedossa. Aavalla oli aluksi vähän hankala keskittyä, mutta ymmärsi sitten jutun juonen. Aavan kanssa ei vielä saa tehdä näitä kuormittavia treenejä, mutta onhan niihin hyvä jo totuttaa. Valjakkohiihto on kuulunut minun ja Niilon harrastuksiin talvisin omaksi iloksi.

Tein Aavan kanssa pari vaakkunoutoa, jotka myös saatiin kerrankin kuvattua. Aava on innostunut noutaja ja pyrin treenailemaan edelleenkin tosi pienissä pätkissä.

Illan päätteeksi Aavan kanssa pyörähdettiin myös aksatreeneissä, jossa oli selkeästi jo veto pois. Minulla ei ollutkaan tänään ohjattavana taskurakettia, vaan jopa rauhallinen tollukka. Videotakin saatiin.

Nyt meillä makaa väsynyt pieni. <3 Molemmat koissut lepäävät ja valmistautuvat uuteen viikkoon.

Aava 11 viikkoa.

Pieni ja pippurinen Aava on siis saavuttanut jo huikean 11 viikon iän.

Aava on edelleen enrginen ja Niilo saakin kovasti leikkiä pennun kanssa. Välillä pitää antaa enomiehelle lepotauko ja laittaa koirat eri tilaan :D Niilo on hyväksynyt Aavan osaksi laumaansa ja arki on tämän suhteen lähtenyt rullaamaan. Välillä saisi sanoa vähän kovemminkin, kun toinen roikkuu rintakarvoissa kiinni.

Meillä oli viikko sitten Aavan sisko Diiva kylässä ja voi hyvänen aika sitä vauhdin määrää. Niilon kanssa Aava painii nätisti, mutta siskon kanssa mentiin sata lasissa. Henna otti kivoja kuvia, joita voin nyt täällä jakaa. Pääsihän se enokin kuvaan!

 

Olen näyttänyt Aavalle riistaa pari kertaa ja eilen sulatin variksen. Aavalle tuntuu riista kelpaavan hyvin eli treenaillaan vaan noudot dameilla, kun neiti tässä kasvaa. Tällä hetkellä hampaat uppoavat damiin vähän turhan tiukasti, joten olen jättänyt niillä tekemisen vähälle.

 

Ajattelin, että kokeilen Niilon kanssa huvin vuoksi variksen kanssa, kun olin sen jo sulattanut. Niilo on tunnetusti ollut aika huono varisten kanssa, mutta tänään yllättäen kelpasi :D Lihapullapalkalla kolme täydellistä noutoa yhtään miettimättä! Täytyykin alkaa enomiestä treenaamaan.

 

 

Laitan lopuksi vielä pari kuvaa Aavasta <3

 

 

 

Pennun elämää!

Nyt olemme saaneet pari viikkoa nauttia tästä ilostuttajasta.

Aava lähti kaksi viikkoa sitten lauantaina meidän matkaan kohti Lahtea ja silloin autossa huusi motarille asti täyttä huutoa. Tämän jälkeen rauhoittui ja olemme ajaneet päivittäin pieniä retkiä, jotta Aava tottuu paremmin. Automatkat sujuvat loistavasti ja tuo höppänä nukkuu enonsa tapaan.


Aluksi hihnalenkit olivat pieniä ja kuljimme Aavan tahdissa siten, että rohkaisin tyttöä kulkemaan. Nyt pitääkin sitten jo hieman toppuutella, kun vauhtia on enemmän kuin lääkäri määrää. Kuljemme aina pienen hetken hihnassa ennen irti päästämistä ja koko ajan sujuu paremmin.

Edellisestä kappaleesta pääsemmekin meidän päivittäisiin metsälenkkeihin. Aava on rohkea ja kulkee reippaasti Niilon perässä ja ilman. Tutkii reippaasti uusia tuoksuja.

Olimme saaressa mökillä. Aava oli uskomattoman rohkea ja venematkakin sujui mamman sylissä hienosti. Rannassa Aava päivittäin leikki ja pieniä uintikokeiluja teimme yhdessä. Tipahtihan tuokin kerran laiturilta, mutta ei se menoa haitannut. Itse Aava ei vielä uintisyvyyteen mene. Mökillä harjoittelimme häkkiin rauhoittumista ja olihan se aluksi aika kiljumista. Useiden harjoitusten jälkeen osasi jo hyvin rauhoittua. Edelleen kuitenkin vikisi hieman. Jätin vinkumiset huomioimatta. Aavalla on väsyneenä edelleen hieman haasteita rauhoittua ja siksi käytössä on joko häkki tai äidin syli.

Makupaloja olen antanut treenin ohessa (luoksetulo, istu, maahan tms.) ja tuloksia on tullut. Namit kuitenkin vaikuttavat vähän ruokailuun. Otan saman linjan Aavan kanssa eli ruoka pois, mikäli ei syö. Aava on pari kertaa kokeillut enomiehen kupille ja aika kovasti sieltä on palaute tullut. Uskoo onneksi Niiloa. Aava on kuitenkin aika voimakastahtoinen ja sitkeä tuossakin hommassa. Uskoisin siis, että edelleen käydään kokeilemassa onnea.
Leluja kannetaan, niitä revitään ja vedetään sekä kuljetellaan. Damin kanssa päivittäin tehty pieniä kokeiluja ja innokkaasti Aava lähtee noutoon, mutta omisi damin mielellään. Olen sitten juoksennellut karkuun ja kehunut pentua, kun luokse saapuu damin kanssa. 
Riistoja olen näyttänyt ja pentu söisi ne  :D Toivotaan, että riistainto säilyy.

 Aava puree käsiä ja kaikkea, mitä lähettyvillä on. Lasten kanssa hieman hankalaa, mutta aina pyritään vaihtamaan leluun. Olen opettanut myös käskyn jätä, koska muuten olemme kohta ell tyhjentämässä vatsaa esim. kivistä

Kaiken kaikkiaan Aava on mielettömän utelias, avoin ja rohkea pentu. Ihan mieletöntä, kun Niilo on ollut epävarmempi. Aava ei mietiskele mitään. Kaikki on toistaiseksi tuntunut liiankin helpolta tämän asian suhteen. Olemme kuitenkin pyörineet tosi monessa paikassa. Aava irtoaa irti ollessaan melko kauaskin eli pitää olla tarkkana.

Niilo ei aluksi välittänyt pennusta yhtään, mutta nyt on enomieskin jo innostunut leikkimään. Leikit ovat välillä vaan vähän turhan ronskeja :D

  

Kuulumisia ja pentufiilistelyä.

Hui, kun kesä on vilistänyt hirvittävää vauhtia! Minulla on lomaa jäljellä vielä reilu kolme viikkoa. Olemme ehtineet puuhastelemaan vaikka mitä. Rentoutumistakaan emme ole unohtaneet!

Perinteiset rutiinit ja aamu-uinnit ovat säilyneet ohjelmassamme tänäkin kesänä. Niilo rakastaa pulahtaa järveen kesken lenkin. Pitihän tuolle vesipedolle hommata oma allaskin :D

Järviuiskentelun lisäksi Niilo pääsi myös tutustumaan naapurimaa Viron Pärnun meriveteen. Vietimme juhannuksen Virossa ja oli kyllä mahtava reissu kaikin puolin. Kaupunki oli erittäin koiraystävällinen ja Niilo sai olla mukana ravintoloissakin. Koirille oli jopa sallittu yksi pätkä ihanasta hiekkarannasta. Voitte vaan arvata, kuinka paljon tämä vesipeto nautti matalista rannoista.

Sitten uusin uutinen. Meille tulee hauvavauva <3

Haaveenani on ollut saada koiranpentu Niilolle kaveriksi. Paras mahdollinen yhdistelmä toteutuikin ja nyt minulla on mahdollisuus tuo haave toteuttaa. Niilon ihana sisko Didi (Novamian Jade Moonstone) astutettiin keväällä Piinalla (FI TVA Redadict Boot Camp Commander) ja tästä rakkaustarinasta kehkeytyi neljä mahtavaa punaturkkia. Yhdistelmä on loistava ja pennuista kasvaa varmasti iloisia, aktiivisia sekä riistaviettisiä harrastuskoiria. On ollut mahtavaa saada seurata pentujen kehitystä ensimmäisestä viikosta lähtien. Aikamoisia tyyppejä!

 

Meille kotiutuu tämän viikon lauantaina Novamian Atlantis eli kavereiden kesken Aava. Aava on kasvattajamme sijoitusnarttu, joka kasvaa ja elää kodissamme. Aavasta tulee varmasti mahtava harrastuskoira ja kiva kaveri Niilolle.

Aava kävi sisaruksineen pentutestauksessa, jossa Aavaa kuvailtiin seuraavasti:

"Tarmokas, erittäin avoin pentu. Suhtautuu iloisen hyväntahtoiseti testaajaan. Hyväksyy käsittelyn, mutta osoittaa myös omaa tahtoa. Syttyy välittömästi saalisleikkiin, vahva ote, ei osoita kuormittumisen merkkejä."

Mielenkiintoista seurata, millaiseksi tämä neiti kehittyy. Ainakin tällä hetkellä Niilon ja Aavan luonteet eroavat todella paljon toisistaan. Kotiimme taitaa muuttaa aikamoinen emäntä :)

Niilon pentuajoista on jo niin kauan, että on pakko kerrata perusasioita, ennen kuin tämä pikkutyyppi meille saapuu. Miten ihminen voikin unohtaa näin nopeasti :D Niilo on niin mahtava tapaus, että aina sitä välillä ihmettelee, että miten mä olen tonkin sille opettanut. Opettajalla on onneksi lomalla aikaa paneutua esimerkiksi noutajien metsästyskoulukseen ;)

 

 

Uusia kuvia.

Kävimme 22.4. Porvoossa valokuvauksessa Niilon kanssa. Kuvaajana Heidi Jokipiha.

 

Lisää kuvia tästä!

Kuulumisia.

Kirjoitellaanpa pitkästä aikaa tänne blogiin. Niilo täytti sisaruksineen neljä vuotta marraskuussa ja aikuisiahan nuo kakarat jo ovat.

Niilon kanssa harrastetaan edelleen innokkaasti agilityä ja kisaradoille olisi pikkuhiljaa mahdollisuus siirtyä. Olemme molemmat edelleen aika tykästyneitä lajiin. Vielä hiotaan malttia lähdössä ja kontakteille jäämistä, mutta lisenssin ostoa olen jo kovasti harkinnut.

Noutotreenit ovat tärkeä osa arkea ja niitä pyritään lenkkien ohessa tekemään. Niilo rakastaa työskennellä ja damit ovat ihan ykkösiä. Riistatreenit ovat jääneet nyt vähemmälle, mutta eiköhän sitä jossakin kohtaa voida taas näyttää.

Laitan muutaman otoksen talvesta ja nyt siirrymmekin sitten kesän odotteluun! Uintikausi päästään toivottavasti korkkaamaan pian, sillä siitähän tuo tollukka nauttii täysin rinnoin <3